Hanna-Kaisa Simojoki Yrittäjä-äiti, tohtorikoulutettava ja politiikan harrastaja kirjoittaa enimmäkseen taloudesta, työmarkkinoista ja yrittäjyydestä

Kolmikannasta demokratiaan

Kun Suomen talouteen kaivataan lisää joustavuutta ja nopeaa reagointikykyä, pitäisi puuttua maahamme luotuun jäykkään, ei-avoimeen ja epädemokraattiseen järjestelmään, kolmikantaan. Työmarkkinajärjestöt – siis palkansaajajärjestöt ja työnantajajärjestöt – päättävät työmarkkinoihin liittyvien asioiden lisäksi myös muista, meitä kaikkia koskevista asioista. Vaikka puhutaan kolmikannasta, on kyse vähenevässä määrin kolmikannasta, koska päätösvalta on lähinnä työmarkkinajärjestöillä; valtio seisoo vieressä ja odottaa että osapuolet saavat neuvottelutuloksen aikaiseksi.

 

Työmarkkinajärjestöjen valta ei ole vähentynyt yhteiskunnallisissa päätöksissä, vaikka lakot ovatkin vähentyneet. Hallitus ulkoistaa kasvavassa määrin valtion vastuun parlamentaariseen päätöksentekoon kuuluvissa asioissa palkansaaja- ja työnantajajärjestöjen valmisteltaviksi. Julkisuudessa valmistelutyötä markkinoidaan kuitenkin kolmikannan työnä, jotta näyttäisi siltä, että kansalaisten edustajat olisivat mukana päättämässä. Kuluvalla eduskuntakaudella maan hallitus on useassa yhteydessä viestinyt, että jos työmarkkinajärjestöt pääsevät asioista yhteisymmärrykseen, voidaan niissä edetä. Työmarkkinajärjestöt ovat olleet keskeisessä roolissa esimerkiksi ns. rakenneuudistuksiin liittyvässä valmistelussa.

 

Työmarkkinajärjestöt harjoittavat edunvalvontaa. Siinä edunvalvonnassa demokratia ja yhteiskunnan yleinen etu häviävät. Monille ehkä on yllätys, että kolmikantaan on ulkoistettu paljon erittäin tärkeiden yhteiskunnallisten asioiden valmistelua. Sosiaalipolitiikka ja julkinen menotalous on lähes kautta linjan kolmikannan valmistelutyön alainen. Sosiaalipoliittiset asiat koskevat kaikkia, eivätkä työmarkkinajärjestöt edusta muita kuin jäsenkuntaansa. Lisäksi heikoimmassa asemassa olevat, joita sosiaalipolitiikka eniten koskee, eivät ole edustettuina työmarkkinajärjestöissä. Siksi sosiaalipolitiikka ja kaikkea julkista menotaloutta koskevat asiat pitäisi ehdottomasti päättää demokraattisesti, ei kolmikannassa.

 

Palkansaajajärjestöt eivät edusta kattavasti edes palkansaajia. Iso osa jäsenistöstä on nykyisin eläkeläisjäseniä. Järjestöt eivät myöskään aja silpputyöntekijöiden tai tulevaisuuden työntekijöiden etua. Vahvat liitot eivät ole usein pitkällä aikavälillä parantaneet edes alan omien työntekijöiden asemaa. On vaadittu ylisuuria etuja vain koska on voitu, ja eduista myös pidetään kiinni. Edut ovat kuitenkin heikentäneet kilpailukykyä, alan työllisyys on heikentynyt. Pienyrittäjien etua tässä järjestelmässä ei valvo kukaan; työnantajajärjestö EK on suuryritysten järjestö.

 

Kolmikannassa haetaan molempia osapuolia, eli työnantajajärjestöä ja palkansaajajärjestöjä, tyydyttäviä ratkaisuja. Niitähän ei helposti löydy, kun saavutetuista eduista ei luovuta. Siispä mikään merkittävä uudistus ei tässä yhteiskunnassa etene.

 

Kolmikanta on Suomessa luotu aikana, jolloin poliittinen ja taloudellinen tilanne oli hyvin toisenlainen kuin nyt; kommunismin pelko määritteli politiikkaa, ja Suomi oli suljettu, maatalousvaltainen, vähitellen teollistuva talous.

 

Työmarkkinajärjestöjen – erityisesti palkansaajajärjestöjen – tarvetta perustellaan yleensä menneestä käsin. Työmarkkinajärjestöt sijaan se eivät pysty perustelemaan olemassaoloaan tulevaisuuden tai edes nykyisyyden myönteisestä ja kestävästä kehityksestä käsin.

 

Mitä sitten pitäisi tehdä?

 

Suomi on pieni maa, pärjätäksemme tarvitsemme joustavuutta ja ketteryyttä. Suomi tarvitsee ehdottomasti eduskunnan, jolla on valtaa, ja hallituksen, jolla on toimintakykyä. Suomalainen työmarkkina- ja talousjärjestelmä on rakennettu kolmikannan pohjalle, siksi kolmikantainen järjestelmä täytyy myös tietoisesti purkaa. Eduskunnan ja hallituksen on uskallettava ottaa päätösvalta asioissa, joista heidät on valittu päättämään.

 

Ammattiliitot ja keskusjärjestöt pitävät itsensä kiinni poliittisessa päätöksenteossa muun muassa lakkouhkalla. Lakko-oikeus on liian laaja. Työmarkkinajärjestöt voivat sitä käyttäessään vahingoittaa vakavasti suomalaista taloutta. Myös laittomista lakoista annetut rangaistukset ovat liian lieviä. Ay-maksujen verovähennysoikeuden ja työttömyyskassojen ylläpidon avulla palkansaajajärjestöt pitävät jäsenistään kiinni. Verovähennysoikeus tarkoittaa sitä, että järjestöjä olemme rahoittamassa me kaikki. Sille on hyvin vaikea löytää kestäviä perusteitä enää. Ay-maksuja otetaan huomioon menoina myös toimeentulotukea myönnettäessä.

 

Ja se yleissitovuus. Eiköhän siitäkin voida jo luopua. Eiköhän Suomessa voida jo luopua tästä palkkoja koskevasta hintakartellista, ja sen sijaan edesauttaa talouden ja työmarkkinoiden toimintakykyä. Hyvinvoiva yhteiskunta tukeutuu pitkälti talouskasvuun, talouskasvu taas rakentuu yrittäjyyteen. Yrittämisen täytyy olla palkitsevaa ja yritysten tulee kyetä palkkaamaan työntekijöitä. Työllistämisen kynnystä on madallettava ja asioista on päätettävä niiden kesken, joita asiat koskevat. Siksi tarvitsemme kansanvaltaa ja paikallista sopimista. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Pekka Heliste

Tanskan mallia on paljon mainostettu ja kehuttuSe perustuu kaksikantaan eli kaikki mahdolliset työelämän pelisäännöt sovitaan kaksikannassa eli työmarkkinajärjestöt sopivat ja valtio ei puutu tähän

Laeiksi puetaan vain ne, joihin kansainväliset sopimukset sellaista edellyttävät

Ja on aika outoa, kun he yrittävätkin keskittää kaiken työelämän päätännän Eduskuntaan eikä yrityksiin

Pekka Heliste

Jos vertaa hallituksen ja kolmikannan toimivuutta niin nykyinen hallitus epäonnistui kaikessa , komikanta sentään rakensi eläkeiän noston

Jos hallitus olisi ottanut hoitaakseen eläkeiän noston niin varmaan sekin olisi epäonnistunut

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Onko vika kolmikannassa ideana vai juuri siinä, että eduskunnat ja hallitukset ovat muutenkin toimintakyvyttömiä.

Pekka Heliste

Ei kuntauudistusta tai sotea käsitellä kolmikannassa, kolmikanta käsittelee työelämään liittyviä asioita.

Kolmikannan idea on viedä päätöksentekoa lähemmäs työpaikkoja ja niiden käsiteltäväksi, jotka työelämästä jotakin ymmärtävät

Toimituksen poiminnat